Kuvia korukursseista, viimeinkin ja muuta höpinää

Viikko takana. Kiirettä ja kivaa, tasapuolisesti.

Perjantaina pidimme Puodin muuttoporukalle pienet muistamiset. Kokoonnuttiin Puotiin koruilemaan (syntyi enkelirannekoruja ja piiiiiiiiitkä kaulakoru) ja käytiin Antoniossa syömässä.
Miesväki ei kyllä saanut korun korua aikaiseksi. Keskittyivät selvästi ihan muuhun touhuun. . . Mukava oli! Tervetuloa toistekin.

Lauantaina purin uusimman helmilähetyksen laatikkoa, viistohioittuja lasihelmiä, kirsikkakvartsia, hematiittia, afrikan turkoosia, ametistia, hopeaa, hopeoitua, messinkiä yms yms. Pari muuta lähetystä on tulossa ensi viikolla. Jep, jep!

Ripustettavaa tuli siis lisää ja lisää tilaa on tehty seinille. Ja nekin uhkaavat täyttyä alta aika yksikön. Kummallisen tilaavievää tavaraa. . .

Ja muistinko jo kehua että valoa on tullut lisää? Nyt näkee ja kimmeltää.

Korukursseille on tullut mukavasti ilmoittautumisia. Mukaan toki mahtuu vielä. Kun on se iso pöytäkin kohta käytettävissä.

Sain viime viikolla jokusen korunkin tehtyä, mutta enpä ole niitä muistanut kuvata. Otan kuvia muuttuneesta tulevalla viikolla ja laittelen sitten kaikenmaailman kuvat tänne. Nyt on varmasti mukavampi kuvata, kun on paremmin valoa. Mitähän sitten käytän tekosyynä, kun kuvat ovat söhryisiä?. . .

Mielessä pyörii muutama koruidea, kunhan ehtisin toteuttamaa; oliivinvihreää viistohiottua lasihelmeä ja hopeaosia. Ja hopealankaa tuli isompi erä mikä kutsuu tekemään ametistin kanssa silmukkatekniikalla linkitettyä kaulakorua. Ja tuohesta pitäisi ehtiä tekemään jotain, ja heijastinkankaasta helmien kanssa yksi juttu. Ja , ja, ja . Tämä viikko taitaa mennä kyllä purkamisen ja hyllyttelyn merkeissä.

Rautalankaakin tekisi mieli väännellä, sitä mustaa. Minulta kysytään usein, että mistä mustaa rautalankaa saa. Sitä saa siis kadun toiselta puolelta Mulperista (http://www.mulperi.fi/). Musta rautalanka on ihastuttavaa ja sitä vääntelenkin mieluiten.

Lokakuu on eletty, se hurahti vauhdilla ohi. Marraskuu, syntymäkuukauteni alkaa. Milloinhan saamme lunta? Sen tuoma valoisuus olisi kyllä toivottavaa. Mutta vain silleen sopivasti, kohtuudella ja hillitysti.

Tässäpä niitä korukurssien kuvia, kännykän uumenista kaivettuja. Edellinen kännykkä oli paljon helpompi. . . Ja nämäkin koneelle sai siirrettyä rakas esikoiseni. Kiitos!

Monet kauniit kurssikorut on jääneet kuvaamatta. Voitte vain arvailla kuinka hienoja onkaan syntynyt.

Mukavaa marraskuuta!